perjantai, 13. kesäkuu 2008

Long time no see

Ohhoh! Siitä on jo puoli vuotta, kun viimeksi tänne jotain rustailin. Ja niin paljon on ehtinyt sattua tässäkin pienessä elämässä sinä aikana. Pitänee palata näihin elämänmuutoksiin jossain kohtaa paremmalla ajalla. Nyt ei oikein pysty, kun pitäisi nukkumaankin mennä.

Lauantaina on tiedossa muutto pois pk-seudulta maaseudun rauhaan. Kyseessä on pidempi aikainen ratkaisu, eli ei mikään kesäloma. Joten elämän pohtiminen jatkukoon muuton jälkeen.

torstai, 31. tammikuu 2008

Sietämätöntä väsymystä

Haukotuttaa vaan koko ajan! Mikähän hitto siinä on, kun jatkuvasti väsyttää? Taidan olla jo kahvillekin immuuni tai jotain, kun ei sekään tunnu nykyään auttavan. Tänään tosin olen tainnut juoda sitä liian vähän kuitenkin. En oikein päivällä ehtinyt kunnolla kahvia juomaan, kun piti lähteä hoitamaan asioita. Mutta noin muuten tuntuu, että vaikka nykyään joisi pannullisen tai pari kahvia, siltikin vaan väsyttää! Aiemmin meni toisinpäin, eli piristyin kun sain kahvia. Hmm... kummallista.

Muutto suunnitelmat alkaa olla valmiina! Tosin en tuossa jokin aika sitten ihan tällaista ratkaisua odottanut. Vaihdamme nimittäin kokonaan paikkakuntaa sitten kesämmällä, jos kaikki menee hyvin. Siirrymme kaupungista hieman rauhallisemmalle alueelle, muutaman tunnin ajomatkan päähän. Hyvä niin! Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän yllättävään kääteeseen.

1257110.jpg

maanantai, 28. tammikuu 2008

Koira vieras

Meillä oli eilen ystävän koira (Max) hoidossa sillä aikaa kun ystävä perheineen muutti uuteen, isompaan asuntoon. Max on vielä keskenkasvuinen, sekarotuinen hauva, siinä on kultaista noutajaa ja jotain taistelukoiraa (en nyt muista mitä). Luonteeltaan se on vilkas, touhukas ja hömelö, mutta hyvin kiltti ja tottelevainen kuitenkin. Kokoa tällä koiralla on aika paljon, joten enpä haluaisi sitä päivää kokea, että se lähtisi käsistä!

Max on käynyt meillä kerran aikaisemminkin. Se oli hyvin utelias kissoja kohtaan ja olisi halunnut tehdä tuttavuutta niiden kanssa, mutta kissat ei lämmenneet Maxin liian innokkaalle lähestymistavalle. Kissat olivat eilen makuuhuoneessa evakossa koko päivän ja pari kertaa näkivät Maxin oven raosta. Max "piippaili" kissoille ja heilutti häntää, kissat katsoivat Maxia hieman kieroon, heh.

Eräs ystävä kävi myös Maxia meillä katsomassa. Käytiin lenkillä ja opeteltiin käskyjä leikkien avulla. Yritettiin leikata Maxilta kynsiä hieman huonolla menestyksellä. Max pelkäsi ja ulisi, joten piti lopettaa kun ei ollut sydäntä jatkaa toisen pelottelua, vaikka se olisi ollut sen omaksi parhaaksi. Loppuillasta sitten saatiin idea, että viilataan hieman niitä kynsiä, jos se vaikka olisi vähemmän pelottavaa. Se kyllä onnistuikin paremmin, vaikka Max alkuun vierasti tätäkin ajatusta.

Max lähti sitten myöhään illalla uuteen kotiinsa omien ihmistensä kanssa ja minulle jäi kova ikävä. Harmittaa, ettei Max ja kissat tule kovin hyvin toimeen, muuten olisin varmasti ominut Maxin itselleni! Se on mainio koira, vaikka onkin sellainen säheltäjä. Potentiaalia siinä ainakin on ja oikeanlaisella koulutuksella sekä pitkällä pinnalla siitä saa varmasti hyvän perhe koiran!

1244949.jpg

Toivottavasti tämä hassuli tulee meille taas pian hoitoon, vaikka se ei voisi meillä päivää pidempään olla ettei kissojen tarvitse jäädä makuuhuoneeseen kovin pitkäksi aikaa sentään. Uskonpa, että Max ja kissat aikanaan jopa tottuvat toisiinsa, kunhan Maxille tulee ikää lisää ja sille "kasvaa aivot päähän", heh.

lauantai, 26. tammikuu 2008

Yksinjäämisen pelkoa

Viime yönä sain mielettömän itkukohtauksen. Kaikkien näiden ihmisten keskellä, tunnen itseni niin yksinäiseksi. Mies on paljon töissä, mutta näen sen sijaan aika paljon kavereita. Silti on niin yksinäinen olo! Minua vaivaa eräs asia, josta on niin vaikea puhua kenellekään. Mieheni ja yhden ystävän kanssa olen puhunut, mutta se ei tunnu helpottavan kuitenkaan. Olen hukassa, enkä tiedä mitä tehdä. Heillä ei ole antaa vastauksia minulle, tiedän, mutta olisi niin paljon helpompaa jos joku osaisi näyttää minulle mihin suuntaan minun pitäisi mennä. Kaikki kuitenkin riippuu minusta itsestäni. Ja vaikka tuki on taattu, tuntuu silti ettei kukaan voi auttaa minua ylös kun kaadun. Kaikesta tuesta huolimatta tunnen itseni niin yksinäiseksi.

Pelkään välillä, että mieheni jättää minut yksin kokonaan. Jos menettäisin hänet, elämäni ei enää tuntuisi elämisen arvoiselta. Hänen kanssaan minun on niin hyvä olla, kaikesta ahdistuksesta huolimatta. Hän on tuonut elämääni niin paljon hyvää ja hän auttaa minua jaksamaan pelkällä olemassa olollaan! Jos jostain syystä menettäisin hänet, en tiedä mitä tekisin! En ole aina ollut hänelle paras mahdollinen kumppani, mutta teen kaikkeni, että minusta hänelle sellainen tulee. Toivottavasti hän tietää, että arvostan, rakastan ja kunnioitan häntä. Toivottavasti hän ymmärtää, että hän on minulle tärkeintä koko maailmassa! En ole koskaan välittänyt kenestäkään niin paljoa kuin välitän hänestä. Enkä todella ole ketään ennen rakastanut näin paljon. Olen ihminen, joka ei luota keneenkään, mutta häneen olen näiden vuosien aikana huomaamattani rakentanut vahvaa luottamusta!

Huoh... tiedän, että asioilla on sellainen "ikävä" tapa järjestyä. Silti pelkään. En pidä tästä ahdistuneisuuden ja epävarmuuden tunteesta lainkaan. Haluan sen pois minusta. Pian epäselviin asioihin pitäisi tulla jonkinlaista helpotusta, mutta tuntuu että menen sitten kumpaan suuntaan tahansa niin silti toimin väärin ja päädyn turvalteni mutalammikkoon. Ei tässä näin pitänyt käydä, ei ainakaan vielä. Ajoitus oli pahin mahdollinen tällä kertaa.

lauantai, 26. tammikuu 2008

Tämän talon kuulumisia

Ah mikä aamu herätys! Koko talo raikasi jotain hirveää etnistä mölömölö "musiikkia"! Hermot meni ja pistin itse täysillä metallia soimaan. Minun musiikkini sentään on laadukasta, sillä kaikki parhaat metalli bändithän tulee Ruotsista. Pitää pian pistää omat musiikit hiljemmalle ja tarkistaa, joko se kamala mölinä olisi loppunut.

Eläminen tässä talossa ei todellakaan tunnu olevan helppoa. Yläkertalaiset ovat jälleen nikkaroineet ja paukutelleet jotain pitkin viikkoa, joka päivä tuntuu olevan jotain. Ja seinänaapuri "ilahdutti" meitä jälleen eilen hakkaamalla seinää ja huutamalla randomina jotain mistä ei saanut selvää. Siihen sentään tuntuu nykyään auttavan se, että huutaa itse takaisin. Voi ahdistus!

Olen jo aiemmin valittanut yläkertalaisista isännöitsijälle. En jaksaisi olla joka ikinen viikko väsäämässä jos jonkinlaista sähköpostia isännöitsijälle näistä ah-niin-ihanista naapureista. Vaikka tämä asunto on tosi ihana ja tilava, niin nämä paperiseinät ja naapurit saa todella harkitsemaan muuttoa. Pitänee pistää hakemus kaupungille, jos vaikka pääsisi kesällä taas muuttamaan. Pakko vielä sinnitellä puolisen vuotta, koska vuokrasopimus kirjoitettiin vähintään vuodeksi eteenpäin ja käsittääkseni siitä seuraa jotain sanktiota, jos muuttaa aikaisemmin. En ole ihan varma. Muutenkin tuo jatkuva muuttaminen raastaa hermoja. Olisi todella ihanaa löytää joku asunto, johon voisi jäädä useammaksikin vuodeksi. Kaikkein ihanintahan toki olisi löytää se loppuelämän koti, mutta sellaiseen ei juuri nyt ole varaa.