Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua tänne. Siihen on ihan syynsä. Hermot petti jokin aika sitten ja taas ollaan lääkityksellä ja terapiassa. Tosin vielä en ole saanut aikaa kunnalliselta psykiatrian polilta mutta pari kertaa kävin muualla juttelemassa. Kertakaikkiaan alkoi ahdistaa niin pahasti, että oli pakko saada ammattiapua. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, mutta silti ahdistus on aina pinnalla. Se ei vaan mene pois.

Naapuritkin ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Seinänaapurilla ei taida olla kaikki murot kulhossa. Sillä on tapana hakata seinää ja nyt siellä soi musiikki täysillä! Aiemmin yläkerran naapureista oli harmia, mutta he rauhoittuivat kun tehtiin pari valitusta. Nyt tämä seinänaapuri saa meiltä hiukset harmaantumaan! Pitänee kesällä harkita taas muuttamista.

Tällaista yleistä angstailua tämä mun elämä on nyt ollut viimeaikoina. Toivoisin vain että saisin olla rauhassa ja toipua, mutta eihän noiden naapureiden aiheuttamassa metelissä kuule edes omia ajatuksiaan!