Oli tarkoitus lähteä tänään ostosreissulle miespuolisen kaverin kanssa. En ole tätä ihmistä vielä kovin kauaa tuntenut, mutta hän on vaikuttanut oikein mukavalta vaikka en aina tiedä miten päin pitäisi olla, jos hän puhuu avoimesti siitä että häntä masentaa. Olen koettanut aina piristää häntä ja usein onnistunutkin siinä. Juttelemme paljon messengerin välityksellä ja olemme jonkin verran viettäneet aikaa kaupungilla jne.

Hän on kertonut olevansa yksinäinen ja kaipaa selkeästi naista rinnalleen. Tuntuu, että joka viikko hän ihastuu uuteen ihmiseen ja kun hän ei saa tunteilleen vastakaikua, hän masentuu taas. Silti hän etsimällä etsii seuraavan kohteen, johon ihastua.

Viime aikoina hän on keskittynyt enemmän valittamaan kaikesta kuin puhumaan mistään hyvästä. Tietyllä tavalla tulee mieleen tämä entinen ystäväni, jossa oli narsistisia piirteitä (josta kerroin aiemmassa blogissani). Itsekin olen masennukseen taipuvainen, joten en voi olla tukena toiselle sellaiselle. Minulla on omakin elämä ja haluan keskittyä siihen. Olen välillä näpäyttänyt häntä ja ilmaissut turhautumiseni hänen jatkuvaan valittamiseensa. Olen yrittänyt potkia häntä persuuksille sen verran kuin olen osannut, jotta hän ei aina olisi niin masentunut, mutta ihan sama mitä sanon, se ei auta. Jos kerron omasta masennuksestani, hän vähättelee sitä. Ikäänkuin tämä olisi jokin kilpailu, että ei muilla voi mennä huonommin kuin hänellä. Että hänellä muka olisi maailman surkein elämä!

Välillä olen ottanut etäisyyttä häneen ja kertonut miksi. Tämä on usein jopa mennyt jakeluunkin ja hetken aikaa kaikki sujuukin ihan hyvin. Tänään kuitenkin tuli muutama tippa liikaa tähän ämpäriin. Hän tietää, että olen varattu, vakavassa parisuhteessa ja rakastan miestäni yli kaiken. Silti hän välillä heittää ilmoille pervoja ehdotuksia muka vitsinä. Olen sanonut, että se loukkaa minua mutta olen yrittänyt katsoa sitä läpi sormien kun olen ajatellut että hän lopettaa kyllä kun mainitsen asiasta. No, ei lopettanut. Tänään hän oli todella suorasukainen ehdotuksiensa suhteen ja päätin, että nyt riittää! Olen sentään sanonut asiasta ja kertonut että tuollainen ei kuulu lainkaan hyviin tapoihin!

Hän taas vetosi siihen, että heitti tämän vain vitsillä. Todella huono vitsi minun mielestäni! Peruin tämän päivän ostosreissun hänen kanssaan ja nyt sitten olen tiukkapipo hänen mielestään, kun suutuin tästä törkeästä käytöksestä, enkä ymmärrä hänen "huumoriaan"! Sama se minulle. Turha enää ihmetellä miksi hän on yksinäinen, nythän se selvisi minullekin. Tämä on taas näitä asioita, joita minun on todella vaikea sulattaa. Tämä oli mielestäni jo törkeää seksuaalista häirintää ja koen että yksityisyyttäni on loukattu! Etoo!

Eräs ystäväni on oikeassa... olen aivan liian kiltti ja annan ihmisille aivan liian monta mahdollisuutta. Pitäisi olla ilkeämpi tai ainakin osata piirtää rajat ja kertoa kanssaihmisille, ettei niitä rajoja tule ylittää tai muuten saa unohtaa ystävyyden. Mutta en vain tunnu osaavan. En tunnu millään oppivan, että liiasta kiltteydestä seurauksena on räikeä kusetus. Mutta nyt meni tämäkin ystävyys katkolle.