Ahdistaa... tänäänkin. Mies on töissä ja minä yksin kotona. Tai en ihan yksin, kun on nuo kissat tuossa. Huokailen vain, kun tuntuu etten henkeä saa. Jätin lääkärille soittopyynnön eilen, eikä hän ole vieläkään soittanut takaisin. Tarvitsen sen saamarin lääkärintodistuksen!

Eilen tuntui hetken aikaa hyvältä. Illalla taas ahdisti. Ystävä kävi kylässä, hän muuttaa tänään hetkeksi muualle. Oli todella mukavaa nähdä häntä, kuten aina, mutta tuntuu jotenkin haikealta että hän lähtee kaupungista, vaikka hän kyllä tulee takaisin. Hänen elämäntilanteensa on enemmän rempallaan kuin minun. Minullahan ei sinänsä pitäisi olla mitään hätää, mutta olen henkisesti vain niin hukassa. Tuntuu kuin rämpisin jossain usvassa, enkä löydä perille... minne ikinä sitten olen menossakaan.

Eilen illalla juttelin sitten toisen ystävän kanssa messengerissä. Alkoi ahdistamaan. Elän hänen kanssaan jotain ihme vaihetta. En tiedä rakastanko vai vihaanko tätä ihmistä. Tunteeni tätä ihmistä kohtaan on hyvin ristiriitaiset. Toisinaan tuntuu, että voisin halia ja rutistaa häntä oikein kunnolla, kun tykkään ja välitän niin paljon. Sitten taas tuntuu, että voisin työntää hänet pois ja sanoa jotain tosi rumasti. Huoh... en tiedä miksi näin on. Keskustelun päätteeksi hän sanoi, että olen hänelle tärkeä. Tunsin lämpöä, mutta samalla myös mieletöntä syyllisyyttä. Hän on minulle myös todella tärkeä, hän on minulle vertaistuki, koska elämämme ovat hyvin samankaltaiset. Mutta miksi saan eräänlaisia "hylkimisreaktioita" hänestä? Miksi toisinaan inhoan häntä? Onko hän liikaa minun kaltaiseni? Näenkö ehkä liikaa itseäni hänessä? En tiedä...

En silti halua ajaa häntä pois elämästäni. Hän on yksi niistä harvoista, jotka ymmärtää minua täysin ja hän tietää erittäin hyvin, mitä käyn läpi. Hän painii samojen demonien kanssa kuin minäkin. Sellaisia ihmisiä tapaa harvoin elämässään. Vaikka minulla on muutama todella hyvä ystävä (joista tulen aina olemaan kiitollinen), kukaan ei ole koskaan täysin ymmärtänyt minua... ei ennen kuin nyt. Toivottavasti en onnistu omalla käytökselläni pilaamaan kaikkea ja ajamaan häntä pois luotani. En halua menettää tätä ainutlaatuista ystävyyttä, sillä hän on minulle tärkeä ja tarvitsen häntä.